Kad es iegāju savā desmtā gadā, es

Kad es iegāju savā desmtā gadā, es lūdzu savu tēvu ņemt arī mani sev līdz uz baznīcu. Bet viņš man albildēja: "Liec mani mierā, tev nav priekš tam vajadzīgo drānu." Tad es raudādams griezos pie savas mātes, lai tā man palīdzētu, un viņa arī gadāja tūliņ, ka es varaēju ar tēvu baznīcā iet un pirmo reiz pēc manas kristīšanas atkal viņā būt. Bija tad Marijas piemeklēšanas diena, un ceļu es ievēroju tik labi, ka turpmāk es viens pats baznīcā gāju, nenokavējot nevienu sprediķi. Mācītājs bija centīgs un stingrs vīrs. Savā divdesmitajā gadā es kļuvu pamodināts un vairs neturēju sevi par cienīgu, ka mani joprojām saule apspīd, mani pārņēma tāds nemiers, ka pats nezināju, ko darīt, ko iesākt. Par savu stāvokli es izstāstīju savam mātesbrālim, kas man ieteica griezties pie mūsu mācītāja Valmierā. Kad es ar viņu runāju, viņš man atbildēja: "lūdz Dievu, kas tevī to nemieru cēlis, Iai viņš tev atkal to atņemtu." Savu nemieru es tomē

Tulokset (suomi) 1:

Kun menin minun desmt vuosi, kysyin isäni ottamaan minut kanssaan kirkkoon. Mutta hän albildēj minulle: "Jätä minut rauhaan, sinulla ei ole edessä kankaalla." Sitten itkin äidilleen valitti sitä auttaa minua, ja hän myös välittömästi gadāj että olen varaēj minun isä ja mennä kirkkoon ensimmäistä kertaa-kasteen jälkeen häneen uudelleen. Sitä käytettiin sitten Mary ja huomasin myös, että olen yksin kirkossa, ei 2500 jäänyt ei saarna tavalla. Hän oli ahkera ja vahva mies. Kahdeksan vuotta tuli wake, ja enää pitäneet itsensä syrjässä, että minun aurinko vielä paistaa, tunsin sellainen ahdistus, että hän ei tiennyt mitä tehdä, mitä tehdä. Sanoin hänelle mātesbrāl, joka kertoi sammuttaa meidän pastori Valmiera tilasta. Kun puhuin hänen kanssaan, hän sanoi minulle: "miellyttää Jumalaa, mitä tehdä, hän toi rauhan takaisin viedä sinua sopimuksen." Huoleni olen tom

Tulokset (suomi) 2:

Kun astuin hänen desmtā vuonna, pyysin isäni ottaa minut hänen kanssaan kirkkoon. Mutta hän kertoi minulle albildēja: "Jätä minut rauhaan, et ei tarvita liinalla." Sitten käännyin kyyneleet äitinsä, niin se auttaisi minua, ja hän on myös vuosi heti, että olen varaēju isänsä kanssa kirkossa ja mennä ensimmäisen kerran jälkeen minun kasteessa olla häntä uudestaan. Maria oli etsikkopäivänä, ja tapa huomasin myös, että tästä lähtien, menin kirkkoon yksin, nenokavējot tahansa saarna. Pastori oli ahkera ja päättäväinen mies. Hänen kahdeskymmenes vuosi, tulin enää herätä ja pidä itseäni sen arvoinen, että aurinko vielä paistaa, olin niin ahdistunut, että useimmat eivät tiedä mitä tehdä, mitä tehdä. Heidän tilanteensa, sanoin mātesbrālim että suositeltu sammuttamalla meidän pastori Valmiera. Kun keskustelin hänen kanssaan, hän sanoi minulle: "Ole hyvä Jumala, joka vein sinut ahdistusta, Iai hän ottaa sen jälleen pois." Ahdistustaan ​​En kuitenkaan ole